Robbie ja Peto

Ruokaa ruokaa!

2009-11-06T15:16:00.008+02:00

Mikä olisi koirille parasta ravintoa, olematta kuitenkaan kohtuuttoman kallista tai vaivalloista valmistaa. Olen lukenut useita artikkeleita raakaruokinnasta ja kotiruokinnasta, toisin sanoea koiran luonnonmukaisemmasta ruokinnasta kuin teolliset nappulat. Robi onkin nappuloiden (Jahti&Vahti) lisäksi saanut raakaa jauhelihaa, piimää, riisiä, broilerinkoipia ja NEUta, erilaisia öljyjä mm. lohi- ja pellava, valkosipulirouhetta ja merilevää. Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka kotiruokintaan, saati raakaruokintaan.
Kokonaan ei ainakaan vielä ole aikomustakaan kotiruokintaan siirtyä, vaan ennemminkin monipuolistaa ruokavaliota. Ensimmäisenä esteenä vastaan on tullut pakastustilan rajallisuus. Ensi viikolla tämä korjaantuu kun saamme uuden arkkupakastimen. Sitten täytyy vaan ahkerasti alkaa tekemään puuroja ja kasvismössöjä ja täyttää pakastin erilaisilla jauhelihoilla ja lihaisilla luilla.

Mielipiteitä koiran oikeasta ruokinnasta on varmasti yhtä monta kuin on ruokkijaakin. Siksi yritän poimia kaikista parhaat puolet ja soveltaa oman, meidän koirille sopivan "kultaisen keskitien". Koska en mielestäni ole vielä tarpeeksi tietoinen koirien ravintoaineiden tarpeesta, en uskallakaan jättää nappuloita kokonaan pois. Lisäksi nappulat ovat oiva ruoka reissussa ja kiireessä. Ajattelin kuitenkin että noin puolet ravinnosta koirat saisivat kotiruokana. Pikku Peto on tällaista ruokavaliota noudattanut jo kasvatajalla, joten siitä on helppo jatkaa.
Termit raaka- ja kotiruokinta sisältävät nekin lukuisan määrän vaihtoehtoja aina pelkkien lihaisten luiden syöttämisestä (barf) valmiisiin "murren murkinoihin" ja kotitekoisiin puuroihin, kasvissoseisiin ja lihavalmisteisiin. Yhdestä artikkelista luin että ainakaan luita ja nappuloita ei tulisi antaa samana päivänä niiden niin erilaisen koostumuksen ja sulavuuden vuoksi, ettei tule vatsavaivoja. Ehkä myös kotiruokaa ja nappuloita ei tulisi antaa samana päivänä..?
No, se on varmaa että ravinnon ja ruokavalion sopivuus omalle koiralle selviää vain kokeilemalla. Siispä ruokintasuunnitelmani on nyt seuraavanlainen:

-- korjattu versio--

PETO:
aamu (n.6:00)

puuro ja jauheliha + loraus öljyä (lohi ja pellava vuoroviikoin)
liha vaihdetaan:
-> raaka lohi kerran viikossa
-> kermaviili / silloin tällöin
-> raaka kananmunan keltuainen kuorineenkerran viikossa
päivä (n.11:00)
nappulat reilu desi
iltapäivä (n.16:00)
puuro ja jauheliha
liha vaihdetaan:
-> maksa tai muu sisäelin n. kerran viikossa
lisäksi silloin tällöin:
-> hiukan valkosipulirouhetta
->keitetty kesäkurpitsa / pakastevihannessekoitus / parsa- ja kukkakaali
ilta (n.21:00)
nappulat reilu desi

→ aletaan lisätä kasviksia ensin keitettyjä, sitten tuoremössönä
lisätään: jäävuorisalaatti, banaani, omena, ananas, tuore porkkana ym. soseena
lisätään: merilevä
lisätään: sisäelimiä
lisätään: lihaisia luita mm. rustoluut, broilerin siivet ja kaularanka

-- korjattu versio --
ROBBIE:
Aamu

-puuro ja jauheliha
-loraus öljyä (lohi ja pellava vuoroviikoin)
liha vaihdetaan:
-> kerran viikossa lohi
-> silloin tällöin sisäelimiä
-> kermaviili
lisäksi:
-> raaka kananmuna kuorineen kerran viikossa
-> valkosipulirouhe kuureina
-> merilevä kuureina
-> kasvikset
(pakastevihannespussi, keitetty porkkana, parsa- tai kukkakaali, tuore kasvismössö jossa esim. salaatti, selleri, omana, banaani, ananas, porkkana, kurkku...)
Ilta

-nappulat (kuivina ja liotettuina vuorotellen)

-piimäloraus
Sunnuntaisin

Pojat ovat kavereita :D

2009-11-05T19:12:00.003+02:00

Veljekset Robi ja Peto ovat selvästi ystävystyneet. Leikit on menossa aina kun ei nukuta. Ja silloinkin välillä toinen lietsoo toista leikkiin. Peto saa ottaa lelut ja luut Robin suusta ja mennä sen kupille syömään. Robin täytyy kyllä oppia vähän pitämään puoliansa tai pikku riiviö vie sitä kohta ihan sata nolla :D

Niiden leikkejä on ihana seurata! Kovaa painimista ja leikkinäykkimistä ja lelujen kuljettelua. Pedon pää on ihan Robin kuolassa ja Robi taas vingahtelee kun Pedon naskalit uppoaa sen korvaan, ikeniin, kaulaan.. Hienosti Robi näyttää osaavan pientä varoa. Kun Peto tahtoo leikkiä, se käy kiinni Robin häntään, näykkäsee korvasta tai vaanii ja tekee syöksyn tömähtäen Robin kylkeen. Terhakka pentu!

Pentu talossa

2009-11-05T18:57:00.001+02:00

Pennun haku

Sunnuntai 1.11. koitti. Vihdoinkin SE päivä! Mua jännitti ihan kamalasti. Heräsin kuudelta ilman herätyskelloa. Yhdeksältä aamulla vietiin isoveli Robbie ystävälleni hoitoon ja lähdimme ajamaan kohti Itä-Suomea. Matkan varrella pysähdyimme syömään mutta mulle ei ruoka jännitykseltä maistunut.

Kasvattajan luona juttelimme, allekirjoitimme kauppasopimkset. Saimme mukaan ison kasan ohjeita, neuvoja, vinkkejä ja tavaraa mm. ruokaa, lelun, damin, luun, ruokasäilytystynnyrin, puruja vessalaatikkoon, golden info -kirjan ym. Tuli aika jättää hyvästit Välke-äidille, kasvattajalle ja ekalle kodille ja lähteä pitkälle matkalle kotiin. Hetki oli toisaalta haikea, mutta minulle toisaalta hirmu jännä ja ihana. Pentu tulee vihdoin meille!

kasvattajan pihassa Ilo, Veli Kulta ja Välke

Kotimatka ei olisi paremmin voinut sujua. Veli Kulta nukkui kiltisti sylissä koko neljän tunnin matkan. Puolivälissä pysähdyimme veljeni kodin pihassa pissatauolla. Pentu ihmetteli hetken, ja alkoi leikkiä lehdillä ja risuilla. Sitten teki hienosti pissat, leikittiin vielä hetki ja jatkettiin matkaa.

Isoveli Robin oli alunperin tarkoitus olla ystävälläni yötä, niin että pentu saisi rauhassa kotiutua. Matka sujui kuitenkin niin hienosti, että päätimme tutustuttaa poitsut toisiinsa kuitenkin vielä sinä iltana. Ystäväni toi Robin meille ja pojat tapasivat pihassa. Molemmat oli hetken ihmeissään, sitten Robi innostui ja pentu päätti vielä hetken pysytellä sylissä. Uteliaisuus vei voiton ja pian ne juoksivatkin jo kilpaa, nuuhkivat ja tutustuivat, ja saivat taas hepulikohtauksen!

Sisällä ralli jatkui vielä. Robi oli innoissaan mutta samalla aika hämillään, että miten tässä kuuluu toimia, näytti kuin se olisi vähän pelännyt pentua. Hienosti se kuitenkin pennun otti vastaan. Pikku Veli Kulta sopeutui tosi nopeasti. Uskalsi tehdä tuttavuutta Robin kanssa, nuuhki nurkat ja asettui taloksi. Ihana pentu! Annettiin sille ruokaa jonka söi hyvällä ruokahalulla. Sitten tulikin uni.

Eka yö sujui myös tosi hyvin. Kuten kaikki yöt sittemmin. Ihan aamuyöstä poika oli hieman rauhaton ja vaelteli hiukan, mutta hakeutui sitten takaisin pesäänsä nukkumaan. Robi sen sijaan katsoi paremmaksi jättäytyä olohuoneen puolelle nukkumaan, vaikka se yleensä nuukkuu lattialla ihan sängyn vieressä. Seuraavina öinä Robikin on jo uskaltanut takaisin makkariin unille :D

Peto

2009-11-03T15:37:00.002+02:00

PETO "Pammukan Veli Kulta"

kultainennoutaja uros
synt. 8.9.2009
kasv. Kati Taskinen, Kuopio

i. Gundogs Choice Arrow "Arska"
e. Golden De Luxe Swirling Crystal "Välke"

Pikku Peto Pentunen muutti meille 1.11. Se on aivan ihana pikku koiranalku! Hirmu kiltti ja helppohoitoinen. Rohkea, utelias, luottavainen ja lempeä. Osaa jo haukkua ja komentaa jo sujuvasti isoveikka Robia. Melko itsenäinen kaveri vaikuttaa olevan, eikä pienistä hätkähdä. Melko rauhallinen vaikka villimpikin puoli löytyy, etenkin Robin kanssa leikkiessä.

Robbie

2009-11-03T15:25:00.002+02:00

ROBBIE "Karvin Impresso"

kultainennoutaja uros
synt. 1.4.2004
kasv. Helena&Heidi Karves, Suinula

i. fin mva Karvin Pentagon
e. Karvin Tia-Maria

Iloinen, vauhdikas ja tosi ihmisrakas poitsu. Tulee mielellään syliin ja pusuttelemaan. Rakastaa sukkia, keppejä ja yhteisiä leikkihetkiä ihmistensä (tai kenen tahansa) kanssa. Maailman kiltein koira. Aina täysillä mukana kaikessa.

Kuvia

2009-11-03T14:08:00.000+02:00

Pentusen päiväkirja

2009-11-03T11:43:00.001+02:00

Odotus

Tätä pentua on odotettu kauan. Jo usean vuoden olen haaveillut uudesta pennusta, josta saisin itselleni harrastuskoiran. Ihan eka oma koirani oli kiltti kultsutyttö, ihana kotikoira, jonka myötä innostuin lähtemään noutajayhdistys toimintaan mukaan. Nyt kotona asustaa mieheni eka oma koira, vauhdikas kultsupoika. Uuden pennun roduksi valikoitui käyttölinjainen kultainennoutaja sen luonteen, käyttöominaisuuksien ja toki myös ulkonäön vuoksi. Alkoi siis sopivan kasvattajan ja pentueen metsästys. Vuoden verran selasin nettiä, kyselin koiratutuilta, olin yhteydessä kasvattajiin, kävin läpi sukutauluja, terveys- ja koetulostilastoja. Sopiva löytyi vihdoin ja alkoi nartun juoksun odotus. Käytiin tutustumassa kasvattajaan ja narttuun. Juoksun alku venyi kolme kuukautta arvioidusta alkamisajankohdasta. Lisää odotusta. Astutus sujui hyvin, eikun odottamaan tuleeko sieltä pentuja. Pennut syntyvät, mutta vain yksi uros. Jännitetään saadaanko me se. Ja saadaan kuin saadaankin! Sitten vielä 8 viikkoa odotusta luovutusikään.. Mutta vihdoinkin tämä on totta, meille tosiaan tulee pentu!

Hankinnat

Tahdon ostaa pienelle kaikkea kivaa! Meillä on kuitenkin niin paljon koiratarviketta jo kahdelta edelliseltä koiralta, että paljon ei ole tarvinnut ostaa. Tylsää... Pari uutta lelua olen kyllä jo ostanut. Sitten hankitaan tietty vielä oma panta ja peti. Ja vessalaatikko - pikkupoika kun osaa jo kasvattajan luona käydä hienosti tarpeillaan laatikossa jossa on puruja, ja päätimme tehdä vastaavan meillekin ekoiksi viikoiksi. Kupit, hihnat, damit, pillit, trimmausvälineet, kynsisakset, punkkipihdit sun muut kotoa jo löytyy. Riistaa täytyy myös hankkia pakkaseen noutoharjoituksia varten. Ja ehkä vielä pari lelua..!

Katsomassa

Kun pennut oli 5 viikkoa vanhoja, ajoimme Kuopioon niitä katsomaan. Ja nehän oli tietenkin maailman söpöimpiä! Olivat kovin kiinnostuneita ihmisistä ja testasivat pikku naskalihampaitaan kaikkeen mistä vain kiinni saivat. Poitsu on komea! Ponteva, rohkea, lempeä nallekarhupentu. Kasvattajan kanssa tutustuttiin lisää ja täytyy sanoa, että olen kyllä onnistunut kasvattajavalinnassa erinomaisesti. Häneltä saan varmasti tarvitsemaani tukea kasvatus ja koulutus asioissa, ja luvassa on yhteistreenejä ja kasvattitapaamisia. Ja pentue on todella ihana!

Mietittävää

Mikä pennulle nimeksi? Minkälaiset säännöt kotiin, mitä saa ja ei saa tehdä? Miten ja mitä kaikkea ainakin opetetaan? Minkälaisia käskyjä käytän, miten valitsen käskysanat? Kamalasti asioita mietittäväksi ja päätettäväksi. Kaikkea ei toki voikaan päättää etukäteen, mutta ainakin käskysanoista ja "pelisäännöistä" päätettiin kotona sopia etukäteen. Emme päästä koiria sänkyyn. Sohvalle saavat tulla. Ketään ei tervehditä hyppien. Ulospääsyä on odotettava omalla paikalla maaten, ei eteisessä hyörien. Kerjäämistä ei sallita eli ei ruokita kuin omaan kuppiin. Lelut säilytetään hyllyllä lelulaatikossa, vain pari lelua kerrallaan vapaasti käytössä ja muut säästetään vain yhteisiin leikkihetkiin. Keppejä, lumipalloja, kiviä yms. ei heitellä, vain dameja ja riistaa noudetaan.

Kasvattajalta saimme erittäin tuhdin tietopaketin mukaamme kun olimme pentuja katsomassa. Hän on kirjoittanut mm. kasvatus- ja ruokintatietoa ja -vinkkejä, sekä treenivinkkejä niin toko kuin nome koulutukseen. Päätin myös alkaa pitää treenipäiväkirjaa. Siten voin seurata pennun kehitystä ja jos jonkun asian opettelussa tulee ongelmia, niin voisin sitten mahdollisesti päiväkirjasta löytää opetusmenetelmistäni parantamisen varaa. Päätin myös valita eri käskysanat arkikäskyille (esim. seuraaminen=lähellä mukana kulkemista), eri sanat toko-liikkeille (toko-seuraaminen katse ohjaajassa) ja eri sanat nome liikkeille (seuraaminen vierellä kulkemista katse eteenpäin). Arkikäskyt voisi olla suomenkielisiä sanoja, "peruskäskyjä", mutta tokoliikkeille ajattelin valita käskysanat, jotka ei arkihöpinöissä tule vastaan - vieraskielisiä sanoja siis. Kouluttaa aion positiivisen vahvistamisen kautta. Haluan että koira itse oivaltaa mitä haluan sen tekevän - toki johdatella pitää välillä varmasti paljonkin - niin että koira oppii oma-aloitteisesti tarjoamaan liikeitä ja olemaan aktiivinen. Eli esimerkiksi istumisen opettamisessa ei paineta peppua maahan, vaan kehon liikkeiden avulla johdatellaan koira "sattumoisin" istahtamaan, josta palkka. Naksutinkoulutus kiinnostaa myös, sen avulla saisi varmasti ainakin tokoliikkeet mahdollisimman tarkasti ja oikea-aikaisesti opetettua.

Kutsumanimen päättäminen on ollut kaikkein vaikeinta. Haluamme nimen kuvaavan pennun luonnetta ja olemusta. Vieläkään ei nimeä ole päätetty vaikka pennun tuloon on enää muutama päivä. Ehdotuksia kyllä on ollut kymmeniä, eiköhän niistä joku sitten tunnu juuri siltä oikealta, poitsulle sopivalta nimeltä.

Pentua hakemaan

Pian menemme pojan hakemaan uuteen kotiin. Vanhempi koiramme menee yökylään ystävälleni, häslä kun on eikä antaisi pienen kuitenkaan tutustua rauhassa uuteen kotiinsa. Seuraavana päivänä saavat sitten tutustua toisiinsa. Vanhempi koiramme ei ole tavaroistaan mustasukkainen tai omistushaluinen, joten ei haittaa vaikka pentu niihin hajunsa tartuttaa vanhemman pojan poissaollessa. Jännittää kyllä jo kovasti!