Pentusen päiväkirja

Odotus

Tätä pentua on odotettu kauan. Jo usean vuoden olen haaveillut uudesta pennusta, josta saisin itselleni harrastuskoiran. Ihan eka oma koirani oli kiltti kultsutyttö, ihana kotikoira, jonka myötä innostuin lähtemään noutajayhdistys toimintaan mukaan. Nyt kotona asustaa mieheni eka oma koira, vauhdikas kultsupoika. Uuden pennun roduksi valikoitui käyttölinjainen kultainennoutaja sen luonteen, käyttöominaisuuksien ja toki myös ulkonäön vuoksi. Alkoi siis sopivan kasvattajan ja pentueen metsästys. Vuoden verran selasin nettiä, kyselin koiratutuilta, olin yhteydessä kasvattajiin, kävin läpi sukutauluja, terveys- ja koetulostilastoja. Sopiva löytyi vihdoin ja alkoi nartun juoksun odotus. Käytiin tutustumassa kasvattajaan ja narttuun. Juoksun alku venyi kolme kuukautta arvioidusta alkamisajankohdasta. Lisää odotusta. Astutus sujui hyvin, eikun odottamaan tuleeko sieltä pentuja. Pennut syntyvät, mutta vain yksi uros. Jännitetään saadaanko me se. Ja saadaan kuin saadaankin! Sitten vielä 8 viikkoa odotusta luovutusikään.. Mutta vihdoinkin tämä on totta, meille tosiaan tulee pentu!

Hankinnat

Tahdon ostaa pienelle kaikkea kivaa! Meillä on kuitenkin niin paljon koiratarviketta jo kahdelta edelliseltä koiralta, että paljon ei ole tarvinnut ostaa. Tylsää... Pari uutta lelua olen kyllä jo ostanut. Sitten hankitaan tietty vielä oma panta ja peti. Ja vessalaatikko - pikkupoika kun osaa jo kasvattajan luona käydä hienosti tarpeillaan laatikossa jossa on puruja, ja päätimme tehdä vastaavan meillekin ekoiksi viikoiksi. Kupit, hihnat, damit, pillit, trimmausvälineet, kynsisakset, punkkipihdit sun muut kotoa jo löytyy. Riistaa täytyy myös hankkia pakkaseen noutoharjoituksia varten. Ja ehkä vielä pari lelua..!

Katsomassa

Kun pennut oli 5 viikkoa vanhoja, ajoimme Kuopioon niitä katsomaan. Ja nehän oli tietenkin maailman söpöimpiä! Olivat kovin kiinnostuneita ihmisistä ja testasivat pikku naskalihampaitaan kaikkeen mistä vain kiinni saivat. Poitsu on komea! Ponteva, rohkea, lempeä nallekarhupentu. Kasvattajan kanssa tutustuttiin lisää ja täytyy sanoa, että olen kyllä onnistunut kasvattajavalinnassa erinomaisesti. Häneltä saan varmasti tarvitsemaani tukea kasvatus ja koulutus asioissa, ja luvassa on yhteistreenejä ja kasvattitapaamisia. Ja pentue on todella ihana!

Mietittävää

Mikä pennulle nimeksi? Minkälaiset säännöt kotiin, mitä saa ja ei saa tehdä? Miten ja mitä kaikkea ainakin opetetaan? Minkälaisia käskyjä käytän, miten valitsen käskysanat? Kamalasti asioita mietittäväksi ja päätettäväksi. Kaikkea ei toki voikaan päättää etukäteen, mutta ainakin käskysanoista ja "pelisäännöistä" päätettiin kotona sopia etukäteen. Emme päästä koiria sänkyyn. Sohvalle saavat tulla. Ketään ei tervehditä hyppien. Ulospääsyä on odotettava omalla paikalla maaten, ei eteisessä hyörien. Kerjäämistä ei sallita eli ei ruokita kuin omaan kuppiin. Lelut säilytetään hyllyllä lelulaatikossa, vain pari lelua kerrallaan vapaasti käytössä ja muut säästetään vain yhteisiin leikkihetkiin. Keppejä, lumipalloja, kiviä yms. ei heitellä, vain dameja ja riistaa noudetaan.

Kasvattajalta saimme erittäin tuhdin tietopaketin mukaamme kun olimme pentuja katsomassa. Hän on kirjoittanut mm. kasvatus- ja ruokintatietoa ja -vinkkejä, sekä treenivinkkejä niin toko kuin nome koulutukseen. Päätin myös alkaa pitää treenipäiväkirjaa. Siten voin seurata pennun kehitystä ja jos jonkun asian opettelussa tulee ongelmia, niin voisin sitten mahdollisesti päiväkirjasta löytää opetusmenetelmistäni parantamisen varaa. Päätin myös valita eri käskysanat arkikäskyille (esim. seuraaminen=lähellä mukana kulkemista), eri sanat toko-liikkeille (toko-seuraaminen katse ohjaajassa) ja eri sanat nome liikkeille (seuraaminen vierellä kulkemista katse eteenpäin). Arkikäskyt voisi olla suomenkielisiä sanoja, "peruskäskyjä", mutta tokoliikkeille ajattelin valita käskysanat, jotka ei arkihöpinöissä tule vastaan - vieraskielisiä  sanoja siis. Kouluttaa aion positiivisen vahvistamisen kautta. Haluan että koira itse oivaltaa mitä haluan sen tekevän - toki johdatella pitää välillä varmasti paljonkin - niin että koira oppii oma-aloitteisesti tarjoamaan liikeitä ja olemaan aktiivinen. Eli esimerkiksi istumisen opettamisessa ei paineta peppua maahan, vaan kehon liikkeiden avulla johdatellaan koira "sattumoisin" istahtamaan, josta palkka. Naksutinkoulutus kiinnostaa myös, sen avulla saisi varmasti ainakin tokoliikkeet mahdollisimman tarkasti ja oikea-aikaisesti opetettua.

Kutsumanimen päättäminen on ollut kaikkein vaikeinta. Haluamme nimen kuvaavan pennun luonnetta ja olemusta. Vieläkään ei nimeä ole päätetty vaikka pennun tuloon on enää muutama päivä. Ehdotuksia kyllä on ollut kymmeniä, eiköhän niistä joku sitten tunnu juuri siltä oikealta, poitsulle sopivalta nimeltä.

Pentua hakemaan

Pian menemme pojan hakemaan uuteen kotiin. Vanhempi koiramme menee yökylään ystävälleni, häslä kun on eikä antaisi pienen kuitenkaan tutustua rauhassa uuteen kotiinsa. Seuraavana päivänä saavat sitten tutustua toisiinsa. Vanhempi koiramme ei ole tavaroistaan mustasukkainen tai omistushaluinen, joten ei haittaa vaikka pentu niihin hajunsa tartuttaa vanhemman pojan poissaollessa. Jännittää kyllä jo kovasti!