Sunnuntai 1.11. koitti. Vihdoinkin SE päivä! Mua jännitti ihan kamalasti. Heräsin kuudelta ilman herätyskelloa. Yhdeksältä aamulla vietiin isoveli Robbie ystävälleni hoitoon ja lähdimme ajamaan kohti Itä-Suomea. Matkan varrella pysähdyimme syömään mutta mulle ei ruoka jännitykseltä maistunut.
Kasvattajan luona juttelimme, allekirjoitimme kauppasopimkset. Saimme mukaan ison kasan ohjeita, neuvoja, vinkkejä ja tavaraa mm. ruokaa, lelun, damin, luun, ruokasäilytystynnyrin, puruja vessalaatikkoon, golden info -kirjan ym. Tuli aika jättää hyvästit Välke-äidille, kasvattajalle ja ekalle kodille ja lähteä pitkälle matkalle kotiin. Hetki oli toisaalta haikea, mutta minulle toisaalta hirmu jännä ja ihana. Pentu tulee vihdoin meille!
kasvattajan pihassa Ilo, Veli Kulta ja Välke
Kotimatka ei olisi paremmin voinut sujua. Veli Kulta nukkui kiltisti sylissä koko neljän tunnin matkan. Puolivälissä pysähdyimme veljeni kodin pihassa pissatauolla. Pentu ihmetteli hetken, ja alkoi leikkiä lehdillä ja risuilla. Sitten teki hienosti pissat, leikittiin vielä hetki ja jatkettiin matkaa.
Isoveli Robin oli alunperin tarkoitus olla ystävälläni yötä, niin että pentu saisi rauhassa kotiutua. Matka sujui kuitenkin niin hienosti, että päätimme tutustuttaa poitsut toisiinsa kuitenkin vielä sinä iltana. Ystäväni toi Robin meille ja pojat tapasivat pihassa. Molemmat oli hetken ihmeissään, sitten Robi innostui ja pentu päätti vielä hetken pysytellä sylissä. Uteliaisuus vei voiton ja pian ne juoksivatkin jo kilpaa, nuuhkivat ja tutustuivat, ja saivat taas hepulikohtauksen!
Sisällä ralli jatkui vielä. Robi oli innoissaan mutta samalla aika hämillään, että miten tässä kuuluu toimia, näytti kuin se olisi vähän pelännyt pentua. Hienosti se kuitenkin pennun otti vastaan. Pikku Veli Kulta sopeutui tosi nopeasti. Uskalsi tehdä tuttavuutta Robin kanssa, nuuhki nurkat ja asettui taloksi. Ihana pentu! Annettiin sille ruokaa jonka söi hyvällä ruokahalulla. Sitten tulikin uni.
Eka yö sujui myös tosi hyvin. Kuten kaikki yöt sittemmin. Ihan aamuyöstä poika oli hieman rauhaton ja vaelteli hiukan, mutta hakeutui sitten takaisin pesäänsä nukkumaan. Robi sen sijaan katsoi paremmaksi jättäytyä olohuoneen puolelle nukkumaan, vaikka se yleensä nuukkuu lattialla ihan sängyn vieressä. Seuraavina öinä Robikin on jo uskaltanut takaisin makkariin unille :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti